Remember Me

Saattaa olla, että tää teksti on viimeinen, mitä tähän blogiin mun tulee enää kirjoitettua. En tätä kuitenkaan poista enkä ala muokkaamaan vanhoja tekstejä sen kummemmin, koska menneitä juttujahan ei voi muuttaa.

Se on kuitenki sanottava, etten enää seiso kaikkien postausten takana.

Tänä vuonna oon Herran armosta saanut uudistua uskossa ja monet asiat on kuin kirkastuneet silmissä. Mm. Israelin siunaamisen ja sen tapahtumien seuraamisen tärkeys on selkiytynyt, mutta mikä käytännön elämässä eniten nyt näkyy on musiikki.

Mulla on erillinen, suljettu blogi olemassa nimenomaan musiikkia varten, mutta oon mä tännekin laittanut kuvia ja tekstejä konserteista. Tuntuu hurjalta ajatella, että vaikka oon silloinkin ollut uskossa ja kyllä arvioinut kuuntelemiani bändejä, ottanut selvää niistä lukemalla kirjoja ym, niin en siltikään nähnyt rockmusiikissa niin paljoa ongelmia, että olisin älynnyt lopettaa sen kuuntelemisen, siis tehnyt parannuksen siitä. Tätä(kin) teemaa on helppo vähätellä ja itekin siihen syyllistyin, tyyliin että no ei se oo niin paha tai vakava juttu, eihän rockmusiikki saanut houkuteltua mua esimerkiks ryyppäämään ym. No joo ei todellakaan saanut enkä missään vaiheessa ajatellut, että helvetissä olis juhlat ja sinne pitäis päästä jne. Näitäkin ajatuksia joiltakin siis löytyy. Omalla kohdalla en tällasiatunnista, onneksi, mutta varmasti muille on tullut niinkin hirveitä ajatuksia ja elämä on oikeasti lähtenyt luisuun rockvaikutteista.

Kuuntelin sellasia esittäjiä kuin KISS, Led Zeppelin, Pink Floyd, The Who, Jimi Hendrix, Rush jne. Eli näitä 60-luvulta lähteneitä legendaarisia nimiä. Otetaanpa näitä sitte vähän tarkempaan käsittelyyn.

KISSistä on paljon näkemyksiä puolesta ja vastaan. Siitä olin aikoinani eniten innostunut, mulla oli vinyylejä, paitoja, kirjoja ym. ja koska tiesin, että monet kristityt suhtautuu siihen kriittisesti halusin mäkin arvoida voinko sitä uskovana kuunnella. Tulin sitte siihen lopputulokseen, että voin, vaikka sitte tietyt laulut jätin kuuntelematta tietoisesti. Acen elämänkerran luin useampaan kertaan ja vaikka tietysti siinä kuvailtiin sitä elämää avoimesti ni en vaan nähnyt siinä riittävästi ongelmia. Nyt sitten ku lähden tarkastelemaan tätä kirjaa ni jo sen otsikko, "No regrets" on aikamoinen hälytysmerkki. Eli sanoma on, ettei pidä olla mitään kaduttavaa. Maalaisjärki jo sanoo, että ihminen tekee virheitä ja asiaan kuuluu, että omatunto niistä kolkuttaa ja jatkossa valitaan ja tehdään toisin. Tarkemmin sanottuna kyse on synnistä, josta tulee tehdä parannus. Jos Ace on sitä mieltä, että elämä ilman katumista on jotenki hyvää, ni onhan se huolestuttavaa. Sit hän kehui Rolling Stonesien albumia ja kappaletta, en nyt mainitse nimeltä, joissa tuotiin paholaista esille korostavassa ja palvovassa muodossa. Ei kuulu kristitylle tällanenkaan ollenkaan. Hän siis kertoi olevansa luterilainen, tai saaneensa sellasen kasvatuksen, ja että mm. teoriat KISSin logon natsiriimuista ja bändin nimen alkuperästä on ihan puppupuhetta. Silti tässä on enemmän punaista kuin vihreää valoa.

Zeppelinin olis pitänyt olla selkeä tapaus heti alussa. Page ei koskaan peitellyt okkultismikiinnostuksiaan, ja ehkä Zeppelinin tapauksessa pätee hyvin se totuus, että paholainen harvoin, jos koskaan, tulee sarvet päässä ja hiilihanko kädessä tulenliekissä. Se tulee nimenomaan salakavalasti, sutena lampaiden vaatteissa. Zeppelinillä on paljon kaunista ja melodista musiikkia, on akustista kitaraa ja mellotronia jne. Sitten on kuitenki lauluja, joissa on tosi aavemainen ja paha tunnelma, enkä usko, että se menee pelkästään Pagen jousi+kitara-yhdistelmän piikkiin.

Pink Floydissa näin ongelmia vähiten sikäli, että niihin liittyy pitkälti "vain" huumekulttuuri, LSD ja muut matkaeväät, ja psykedeelisen musiikin kuunteleminen on vanha juttu huumepiireissä. Niiltä löytyy ainakin yks mainio yhteiskuntakriittinen kappale, jossa arvostellaan rahanhimoa, näin mä olen sen tulkinnut, ja on useita kauniita sävellyksiä ja kitarasooloja. Jos kuitenkin se on sitä samaa tavaraa mitä huumeveikot luolissaan kuuntelee ni onko se ihan ongelmatonta valvovan kristityn kuunnella sitä?

The Who ja Beatles menee tähän epäjumalatouhuun ihan suoraan. Molemmat sai vaikutteita suoraan Intiasta ja hindukulttuurista, oli gurua ja muita kumppaneita. Siis ihan selvää epäjumalanpalvelusta, ja vaikutteet näkyy ja kuuluu.

Jimi Hendrixillä oli nähtävästi joku ihme uhritoimitusmeininki kitaran polttamisten kanssa, ja kuulemma hän oli itse puhunut jostain hengestä, joka hänet valtaa tms. Ja lopulta myös hänen, kuten monen muunkin aikansa superkuuluisan megataiturin kohdalla, loppunsa oli todella inhottava ja kolkko. Koko rockmaailma on täynnä kurjia kohtaloita ja kuolemaa. Missä oli kaikki se ilo ja riemu, kunnia ja kuolemattomuus?

Raamatussa kerrotaan, miten viimeisinä aikoina monet luopuvat uskostaan ja rakkaus kylmenee. Tällöin liikutaan jo kriittisillä alueilla. Jeesus itse sanoi, että se päivä ei tule ennen kuin luopumus ensin tapahtuu. Eli se on maailmanaikojen lopun merkki. Tämä kaikki, Raamatun totuudet, profetiat ym. on nähtävillä joka puolella, jos ne vain haluaa nähdä. Nyt on tärkeintä etsiä Jeesusta, ottaa Hänet vastaan jos sitä ei ole vielä tehnyt, tehdä parannus synneistä ja tutkia Raamattua sekä aikojen merkkejä. Älkää antako eksyttää itseänne!

"Jeesus tulee pian", on seurakunnissa julistettu satoja vuosia. Kun nyt nähdään näiden asioiden ja profetioiden tapahtuvan ja aika kuluu samalla koko ajan vauhdilla, eikö nyt ole vihdoin aika ottaa siitä julistuksesta vaari? Sillä "tänään on pelastuksen päivä."

https://www.youtube.com/watch?v=E1krrI6XPL0

https://www.youtube.com/watch?v=kkTr3puCVvU

https://www.youtube.com/watch?v=h0zoBGLtTrY

https://www.youtube.com/watch?v=aoiI1xk31zI

https://www.youtube.com/watch?v=wXVtA3hNi5E

https://www.youtube.com/watch?v=DgYSTF7CXnU

https://www.youtube.com/watch?v=HJNImXGhqso

Oli pakko ottaa pari kuvaa edelliseltä vuodelta, niin vähän on tullu enää kuvattua kameralla.
Viime vuonna en tainnukaan tällasta koostetta tehdä, vaikka se on ollu yhdenlainen perinne. Viime uusivuosi tosin vaihdettiin Himoksella, ni enpä olis koneelle päässytkään.
Tää vuosi on menny ehkä kaikista nopeiten, ja piti oikein ottaa kalenteri tähän ja kattoa siitä, mitä kaikkea on tapahtunu vuoden varrella.

Tammikuussa aloitin uuden valokuvausprojektin ja kiersin joka vuodenaikana tietyt paikat, ja tänään täytyy tehdä niistäkin kooste että saa sen loppuun vielä tän vuoden puolella.
Talvella innostuin myös hiihtämisestä pitkästä aikaa, ja 15.1 aloitin työt eläinlääkäriasemalla, mikä edellytti muuttoa takasin Pohjanmaalle.

Toukokuussa käytiin ekaa kertaa Kammikylässä ja kuun lopussa lähdettiin kuukaudeksi kohti etelää. Siellä toteutui yks mun isoimmista haaveista, ja oon tyytyväinen vaikkei Atlasvuoria näkynytkään. x)
Heinäkuussa oltiin Anastacian konsertissa, ja siinä toteutui kans yks pitkäaikanen haave. Tuli sellaset nostalgiahuurut ettei oo hetkeen ollu! Samassa kuussa oli Sebun fifteenjuhlat ja pieniä reissuja motskarilla ja autolla rannikolle. Elokuussa tuli 23 vuotta mittariin, ja kuunvaihteessa oltiin porukalla viikonloppu Vanajanlinnassa. Suosittelen kyllä lämpimästi käymään siellä, oli tosi kaunis paikka!

Syyskuussa oli Merigospel, ja sitte kalenterissa onki pelkkiä satunnaisia merkintöjä mummulareissuista ja muusta vastaavasta. Joulu meni perinteisesti ja tällekään illalle ei oo odotettavissa mitään erikoisempaa, vähän väkeä tulee kylään, mutta muuten tuskin poiketaan normeista.

Hyvää uutta vuotta!