The traffic lights they a turn blue tomorrow and shine the emptiness down on my bed. The tiny island sags down the street cause the life that lives is dead.

En välitä tällaisista sekalaisista kuvapläjäyksistä, mutta menköön taas kerran.
Kuten kuvista siis näkyy, tässä viime viikkojen aikana on tullut mm. käytyä kitaramessuilla ja Tampereella, kartutettu musiikkikokoelmaa, saatu lunta, pelattu ja juhlittu vuosipäivää.
Töissä menee vaihtelevasti, mutta useimmiten ihan hyvin kuitenkin. Koulussa siis. Kokeiden tarkistamiset ja jouluaskartelujen ja musiikintuntien suunnittelut on aina kivoja juttuja, ja niitä riittääkin melkein joka päivälle. Mitä enemmän saan itse päättää ja tehdä juttuja itekseni niin sen parempi, niin se suurimman osan ajasta menee.
Sen takia illan pankkikeikat on melkeinpä terapeuttisia, niin omituiselta kuin se sitten saattaakin kuulostaa. Pelaan siellä tiskiharjan ja pöytärättien kanssa ihan 60-luvun tunnelmissa kun saan omissa oloissani luukuttaa Hendrixiä, tai sitten kännykästä raikaa Cream, Rush tai Pink Floyd. Vaikka mun päätäntävalta siellä rajoittuu suurinpiirtein siihen, pesenkö ensin lattiat vai vessat, on se oikeasti yks päivän parhaiten vietetyistä tunneista.