31.12.2014

Vuosi kuvina 2014

IMG_9830

IMG_0353

IMG_0505

IMG_0473

IMG_0584

IMG_0819





IMG_1270

IMG_6068

IMG_1484

IMG_6310

IMG_6413

IMG_6449

IMG_6460

IMG_6495

IMG_6510

IMG_6593

IMG_6905

IMG_6855

IMG_6824

IMG_6972

IMG_7352

IMG_7575

IMG_7611

IMG_7615

IMG_7645

IMG_7667

IMG_7970

IMG_8008

IMG_8020

IMG_8035







2014 alkoi pitkälti työn ja opiskelun merkeissä. Pankin siivous jatkui ja siihen kaveriks pääsin kuuraamaan vielä päiväkotia ja kirjastoakin, ja jottei aika olis käynyt pitkäksi missään vaiheessa niin olihan mulla siinä vielä ylioppilaskirjoituksiin lukemista, lukiodiplomin tekemistä ja todistuksen numeroiden korottamista.Hygieniapassinkin suoritin. Ajatukset sai onneks tarvittaessa nopeesti muualle, mm. menemällä järvenjäälle kaahailemaan tai kuuntelemalla ja soittamalla viimeisimpiä musiikkilöytöjä Dylanista Hendrixiin.
Mutta jälkeenpäin ajateltuna kaikki meni suhteellisen leppoisasti, koulujutut oli tietysti niitä suurimpia stressaajia, mutta onneks tajusin katsoa niitäkin oikeessa perspektiivissä. Kunnialla lopulta selvittiin kaikesta, numerotkin todella nousi, vaikka vähän siinä oli sellasta epäröintiä ilmassa.
Viimeisimpänä kevään koitoksena oli vielä pääsykokeet, mutta ei niistä sen enempää. Lohduttavaa on, ettei jatkossa toistaseks tarvitse vastaavista välittää.

Kokonaan uudenlaista vaihteluakin tuli vielä helmikuun aikoihin. Kuun puolessavälissä oli penkkarit ja sanotaan näin, että otin sen vaan uutena, ainutlaatuisena kokemuksena enkä koskaan ymmärtänyt sen vouhotuksen päälle vaikka muut tuntui olevan ihan haltioissaan koko päivästä.
Hiihtolomalla suunnattiin Hyrynsalmelle laskettelemaan ja se oli kyllä aivan mahtava reissu. Tunnelma, kelit ja kaikki oli just kohdallaan. 500 kilometrin ajomatkakin oli mun mielestä pelkkää plussaa.

Huhtikuussa haettiin uus asuntovaunu vaatimattoman 700 kilometrin päästä, mikä sekin oli mainio tapa viettää päivä. Toukokuussa oli autokoulun toinen vaihe, joka suoritettiin Jennan kans ja jonka jälkeen lähdettiin aina yhtä antoisalle autiotalokierrokselle. Kuun loppua kohden yo-juhlajärjestelyt oli loppusuoralla ja 31.5 juhlat sitten jo olikin. Tavallisesti kaikissa vastaavissa juhlissa oon mieluummin juhlijana kuin juhlittavana, kun en yhtään tykkää olla siinä keskipisteenä, ja omat juhlat tietysti vahvisti sitä tunnetta.

Siitä sitten alkoi kesäloma. Suunnattiin heti ekalla viikolla Sebun kanssa Euran mummulaan, kun olin ekaks laittanut syksyn työpaikka-asiat vireille, eikä kesä olis oikein paremmin voinut alkaa.
Juhannuksena oli tuttuun tapaan suuntana Keuruu ja konferenssi. Kesäkuuhun mahtui vielä yöllisiä pyöräreissuja ja Vaasa autiotaloineen. Ne talot, joita olin siis vuosikaudet joutunut vaan autosta vilkuilemaan, tuli vihdoin ja viimein valloitettua.

Heinäkuussa startattiin kohti länsinaapuria, ja jälleen kerran sanon, että oli mahtavimpia matkoja ikinä, tosin se kuumuus oli lähestulkoon ylitsepääsemätöntä. Yo-kuvat saatiin otettua henkeäsalpaavissa maisemissa eli sekin 'hyöty' reissusta saatiin.
Elokuussa alkoivat taas työt ja loppukuusta koittivat parit synttärit, omat mukaanlukien, sekä Youth Celebration .
Syksyllä oltiin paljon Tampereella ja IKEAssa tuli käytyä ahkerasti, kun laitettiin Saran kämppää kuntoon, ja mahtui yhteen viikonloppuun yhdet kitaramessutkin.

Siinäpä niitä sitten olikin. Alussa, kun lähdin tätä tekemään niin tuumailin, ettei tästä vuodesta olis juuri muuta mainittavaa kuin ehkä lukion loppuminen ja lomamatkat, mutta olihan tässä nyt monia erilaisia juttuja ja muistoja. Nyt vain toivotaan hyvää uutta vuotta!

24.12.2014

Let them know it's Christmas time



















Niin vaan taas jouluaatto tulla tupsahti, ja niin tekivät mummu ja pappakin, jotka aamulla tuli meidän aina-niin-harmoniseen residenssiin joulunviettoon. Oikeesti ihan mahtavaa, että saatiin valkoinen joulu! Koulussa yks päivä kuuntelin toisella korvalla yhden opettajan ja vanhemman juttuja, kun toinen kysyi, että saadaanko valkoinen joulu ja vastattiin, että kyllä ihme tarvittais. Mutta näin kävi, ja päästiinkin heti leppoisan päiväkävelyn päätteeksi raivoisan lumisodan, tai pikemminkin mellakan, makuun ja päädyttiin vielä hyppimään talon katonrajasta lumikasoihin. Huhhuh mikä extreme-aatto.

Päivä on siis mennyt rattoisasti, edelleen vielä odottelen meidän perinteistä yö-Aliasta tai muuta peliä, jonka parissa valvoo näppärästi aamuun asti. Toivottavasti ei vaan käy niinkuin eilisillä illanistujaisilla, jotka käytännössä tarkoitti sitä, että katoin yksin yökahteen saakka katsomosta Posse-jaksoja.

Mutta teille yhdelle tai peräti kahdelle urhealle, jotka tänne joskus vielä eksyvät niin hyvää joulua teille - ja toki kaikille muillekin!