Kevät tuli omasta puolesta avattua tällä perinteisellä kuvauskeikalla, perjantaina tarkalleen jos oikein muistan. Saalis ei ollu yhtä hyvä ku viime vuonna, mutta ei tässäkään pahemmin valittamista oo, mun mielestä ainakaan. Ikkunasta just katoin, miten mielettömän hienolta siellä taas näyttää, mutta mulla on sen verran huono olo, en tiä miks, etten nyt vastoin tapojani lähde tonne hiihtään.
Tänään koulu loppu yhdeltä ja ku tulin kotiin ni jäin suoraan pihalle. Sieltä ku tulin välis käymään sisällä ni sain luettuu historian ja uskonnon alueita taas eteenpäin ja lisäks tehtyä enkun cv:tä. Sitte olin puhelimessa yhden kaverin kans pitkästä aikaa ja tajusin, että ollaan nähty viimeks edelliskesänä. Tuli taas sellanen fiilis, että mihin tää aika oikeesti menee. Muistan kuitenki niin hyvin sen, nähtiin sillon kuitenki ekaa kertaa. Että ens kesää odotellessa. :)
Huomenna onneks vapaapäivä, vaikka suurimmaks osaks se taitaa mennä noissa koulujutuissa. Ihanaa tää kevät, ku saadaan aina uutta tehtävää vaikka edellisiä ei olis alottanutkaan. Mutta vielä vähän aikaa pitäis jaksaa tsempata, kesä tulee kuitenki niin äkkiä. Vähän liianki nopeesti ja siihen liittyykin tietty kokonaan uus ongelma (tai vanha pikemminki), mutta ei siitä kuitenkaan sen enempää. (jos sen sittenki nimittäin onnistuis välttämään!)
Nyt revin aikaa kirjottaa tänne tokan päivän lisäks ekastaki päivästä. Eli täältä tulee: (saatan hyvinki sit täydentää näitä jos tulee jotain viel mieleen tai jos oon kirjottanu väärin. Se on kyllä sitte ihan mahdollista..)
Lähdettiin siis maanantain ja tiistain välisenä yönä. Maanantai oli normisti koulua eikä mua jännittäny ollenkaan, en tosin tainnu ees tajuta että olisin seuraavana päivänä Lontoossa. Kotona sitte pakkailin ja kaikkee mahdollista pyöri päässä. Sit ku kello alko olemaan sen verran, et piti lähtee ni mahas rupes tottakai kiertämään ja tuli tosi hirvee olo. Se oli niin turhauttavaa koska mua ei jännittäny, mut silti se oli sellasta jännityskipua. En saanu mitään alas vaikka tiesin, et pitäis syödä ku ruokaa sais seuraavan kerran tyyliin koneessa. Äiti oli laittanu mulle eväitä, mut kävin vaan sanomas etten saa syötyy yhtään mitään ja otan ne mukaan.
Sit lähdettiin Saran kans puolenyön aikoihin ajelemaan. Juteltiin siinä kaikkee lukion matkoihin liittyen ku Sara on niillä ollu - ja sitte olinki jo bussissa.
Matkat oli täyttä tuskaa, koska mun teki niin paljon pahaa. Lentokentällä kaikkien turvatarkastusten jälkeen se sitte helpotti hiukan ja nähtiin NBA:n koripalloilijoitakin. Niinku sillä olis ollu jotain vaikutusta mun oksennusoloon heheh.
Koneessa mulla oli ikkunapaikka. Lento meni aika nopeesti siinä istuskellessa, vaikken kuunnellu musiikkia enkä lukenu mitään.
Matka meni osittain sumussa ja ku oltiin laskeutumassa, tultiin pilviverhon läpi ja näin ne hienot englantilaiset talot joita oon telkkarissa nähny ni aloin hihkumaan Marille, joka istu mun vieressä että täällä ollaan!! Se oli kyllä kiva fiilis.
Sitte tultiin bussilla hostellille, jossa oli jäätävät kolmikerroksiset sängyt ja olemattomat tilat. Lähdettiin sieltä syömään ja mun päiväkirjan mukaan Piccadilly Circukselle, mut en kyllä oo siitä ihan varma. Joka tapauksessa ostin sieltä harmaan I♥London-hupparin, sit sato vettä ja käveltiin rikollisen pitkä matka jonku puiston läpi ja lopulta mentiin metrolla hostellille.
Eli siinä tiistai.
Keskiviikkona taas saatiin hetki shoppailuaikaa St.Paulin katedraalin jälkeen (ekat kuvat siis sieltä) ja mentiin Pizza Hutiin syömään Jasminin ja Pauliinan kans. Löydettiin hieno Muumi-kauppa ja ostin Marks&Spenceriltä jonku alle punnan hintasen juorulehden ja pari tosi siistiä onnittelukorttia äitille ja Sebulle, ku niillä on kohta synttärit. Tutustuttiin siinä samalla Pauliinan kans itsepalvelukassaan. Pauliina oli ku vanha tekijä, mut mulle tuli joku mies avustamaan ku se tais nähdä heti päältä, että mulla kestäis kauan sen kanssa. :D Oon kyllä nähny sellasen Espanjassa, mut en tietenkään muistanu sen käytöstä mitään.
Ostoksilta lähdettiin British Museumiin, aikaa kokonainen tunti! Kierreltiin siellä täällä, kattelees muumioita ja sellasta. Ne oliki jossain sarkofageissa ni oli kyllä pieni pettymys. Takasin tultiin kakskerroksisella bussilla, se oli kivaa. Illalla oli pari tuntii vapaata ni mahdettiinko sitte kierrellä jossain Queenswaylla, en muista.
Siinä siis keskiviikko tiiviisti. Alan katteleen nyt loppujen päivien kuvia jne et jos sais ns. varastoon tehtyä pari juttua.
Eilen illalla tosiaan kotiuduttiin ja tänään alkoi näiden kaikkien kahdeksansadan kuvan läpikäyminen. Alan laittamaan niitä tänne päiväjärjestyksessä heti ku saan tehtyä Flickriin uuden tunnuksen ni tulee koko viikko sitte kunnolla läpikäytyä.
Nyt en kuitenkaan ala selostamaan tiistaista mitään koska univelat ja kellonaika joten huomenna jos ehdin niin voisin alkaa kirjottelemaan.
Kunhan pääsen kotiin niin alkaa pakkausrumba joten tulin nyt ilmottamaan, että lähden ens yönä lukion kans Englantiin! Ollaan loppuviikko siellä ja hiukan alkaa jo jännittää, en ees tajua vielä koko juttua!
Eli kuten arvata saattaa, ens viikolla on luvassa paaaljon kuvia ja Lontoo-fiilistelyä. :D
Mentiin tänää leffaan Jennan kans kattoon toi Nälkäpeli. Koko idea lähtee leffaan tuli itseasias tänään yhdellä välitunnilla ja sitte ku saatiin vielä Sara kuskiks (pitkien suostuttelu-lahjomiskeskustelujen päätteeksi) niin homma oli sillä selvä. Tulin pikavauhtia kotiin kattomaan kirppiskamat huomiseks, syömään ja muuta mitä nyt piti äkkiä tehdä n. puoles tunnis ja lähettiin sit neljän aikaan. Oli kyllä tosi hyvä ja jännä leffa, mut en silti sanois et kaiken sen hehkutuksena arvonen kuitenkaan.
Mut sit jotain selvennystä noista kuvista eli eka ja toinen on mun pieneltä virkistysmatkalta, jonka tein kun 1) äiti soitti ja sano että bensa-aseman vieres on joutsenia ja 2) tajusin ettei oo mitään järkee istuu kaiket päivät koneella kattoos leffoja ja pitäis ees hiukan käydä tuulettumassa. Olin nimittäin vuokrannu kasan leffoja samalla ku lainasin historian tehtävää varten kirjan. Niin kolmas kuva havainnollistaa mun torstai(?)päivää aika hyvin. Katoin Somewheren, HSM:n ja Preciousta n. puoleenväliin, mut niiden hahmojen suoranainen viha ja kyllästyminen tuntu tarttuvan muhunki (en valehtele, mua alko oikeesti ärsyttää kaikki yhä enemmän mitä pidemmälle katoin sitä) eikä sellanen fucking motherfucker-juttu muutenkaan jaksa kiinnostaa. Niin en taida kattoo sitä loppuun vaan alotin tota Young Victoriaa, katon sen mitä luultavammin tänään kunhan saan tän kirjotettua.
Eli varmaanki nyt. :p Että kiitos viel Saralle, ku lähti kuskaamaan meitä, orjatyötä odotellessa.. (Tsekatkaa muuten sen uudelleenherätetty blogi täältä!)
Kotiuduttiin tänään mummulasta. Kirjotin eilisestä tänne tosi pitkän jutun yöllä kahden aikaan ja vuodatin kaiken kuran kerralla, ei nimittäin ollu mikään paras päivä. Julkaisinki sen, mut poistin aamulla ja jätin luonnoksiin, ei sitä kuitenkaan kukaan olis ymmärtäny.
Kaikkee en jaksa uudestaan kerrata, mut tiivistetysti homma meni näin:
Oli tosi hieno ilma ja aattelin tehdä pienen lenkin n. puolen kilsan päässä olevalle sillalle siinä toivossa et siel olis joutsenia. (on nimittäin tässä jo monena vuonna ollut pieni tavoite saada niistä jonkinnäköinen=>hieno kuva.)
Sitte kuitenki, monen tekijän vaikutuksesta, päädyin monen kilometrin päähän mm. järven jäälle ja jonnekki minkkitarhaan, pelkästään siis siivekkäiden perässä. Tuntui välillä siltä, että oon tulossa hulluks ku rämmin ympäri korpia ja kuullen samalla niiden äänet mutten nähny mitään. Tai näinhän mä montakin, mutta ne oli liian kaukana. Kuvat oli pelkkiä säälittäviä yrityksiä. (kolme ekaa kuvaa on ainoot siedettävät eiliseltä)
Jatkoin vaan eteenpäin, en suostunu enää kääntymään takasin. Kaikki se vaiva eikä yhtään kuvaa - ei kiitos.
Lopulta piti sitten kuitenki myöntää tappio ja lähteä lampsimaan takaisin päin. Toivoin, että olisin ollu niin monta tuntia pois että mua oltais lähdetty hakemaan, ja kuinka ollakkaan tuli iskä autolla vastaan, oli varta vasten mua etsimässä. Mutta pois olin ollu vaan pari tuntia ja kilometrejä oli kertyny säälittävät ~6km. Liikkumisen hyötykään ei siis lohduttanu, koska se oli niin olematon. Otti ankarasti päähän.
Eilinen ei siis ollu parhaimmasta päästä ja aamupäivä tänään oli melkein vielä pahempi, en oo vielä päättäny. Että kiitosta vaan herra nimeltämainitsematon, katotaan mitä sanot musta sitte ens kerralla ku nähdään. Siihen asti peilistä katsoo vaan entistä kamalampi olento.
Mutta siis, en halunnu jäädä rypemään eilisissä pettymysten mudissa, joten lähdin sinnikkäästi uudestaan tien päälle, ku oltiin tultu kotiin. Lopputuloksena märät ja jääkylmät jalat, kolme eri (kuraista, vetistä, kivistä, vaikeakulkuista...) kuvauspaikkaa, kuraa ja paniikkia - ja kuvia joihin oon yllättävän tyytyväinen. Nimittäin tällä kertaa pääsin lähemmäs arvaatte-varmaan-jo-mitä kuin koskaan aikaisemmin (yksinkertaisesti kävelemällä ensimmäistä kertaa suoraan niiden luokse) ja tuli siten paljon parempia kuvia kuin aikasemmilla kerroilla, jolloin homma nimenomaan on kaatunut liian pitkiin etäisyyksiin. Että kaikki tekijät huomioon ottaen: ei valittamista.
