Alive - the Andes don't give back what they take

 Eilen tuli toinen osa Jimin dokumentista, joka kertoi Andien lento-onnettomuudesta vuonna -72. Oon kuullu siitä jo vuosia sitten ja ollu siitä aina tosi kiinnostunut, oon lukenu siitä kirjoitetun kirjankin, mutta nyt se kiinnostus heräs ihan uudella tavalla sen dokumentin myötä. (Ellet oo kuullu tästä niin lue sitten edes tämä!)
 Tää tapaus on ehdottomasti yks ihmeellisimmistä joista oon koskaan kuullu ja aina vetää hiljaseks ku miettii. Oon taas yrittäny miettiä sitä tilannetta johon ne vasta parikymppiset pelaajat joutu, mutta ei sellasta pysty kuvittelemaan ellei sitä oo ite kokenut; yli 40 astetta pakkasta, monen kilometrin korkuiset vuoret ympärillä, ei ruokaa, pelkkää yksinäisyyttä. Sellasta 72 päivää. Ei ihmistä ole tarkoitettu sellaisiin oloihin eikä sen takia pysty käsittelemään niitä asioita joita ne joutui siellä tekemään, asiasta tietävät tietää mitä tarkoitan tolla. Se mihin ihmismieli kykenee ja miten se lopulta voi ylittää nekin rajat joita ei ikinä arvannu ylittävänsä. Se on jotain niin uskomatonta.
 Sen dokumentin siivittämänä katoin tänään hyppäreillä siitä kertovan elokuvan Elossa ja pystyin taas toteamaan, sen vakavuuden lisäks, että miten hieno elokuva se on. Haluaisin tietää, mitä ne selviytyjät on siitä mieltä, että miten hyvin se vastaa alkuperäisiä asioita.
 Nyt kotona aloin hakemaan lisää juttua ja nyt 14 välilehteä odottaa läpi kahlaamista. Toistaseks pysäyttävin sivusto on tietysti ollut onnettomuuden omat nettisivut. Ne on ehkä ainoot sivut joilla en vaan pysty nopeesti käymään vaan aina uudestaan käyn läpi kaikki valokuvat ja kirjoitukset. Että kannattaa käydä kattomassa.
 Mutta miks mä kirjotin nyt tämän niin en oikeestaan osaa sanoa, halusin vaan saada näistä kaikista ajatuksista jotain mustaa valkoiselle ja tuoda sitä täällä esillekin. En tiedä kuinka montaa teistä kiinnostaa tällaset tapaukset, mutta vaikkei niistä niin välittäiskään ni kyllä noi linkit ja videot on kattomisen arvoisia.
Sen lisäks, että tää vetää mut joka kerta hiljaseks niin tänään veti yks toinenki asia niin kun sen vielä lisää tähän kaikkeen niin.. No, halusin sit kirjottaa tän ja hyödyntää myös tän fiiliksen joka mulla nyt on.

As we left we were feeling a deep sense of joy and happyness

hello, spring

Kyllä olis toinenki lomaviikko kelvannu, erityisesti nyt ku olin melkein koko loman kipeenä. Peräti Tuurissa pääsin käymään lauantaina, muuten jouduinki olemaan lähestulkoon vaan kotona. Mukaan lähti parit kehykset, perus toppeja, muistitikku ja muuta sellasta. 

Eilen tein jotain mulle niin extremeä etten oo ennen tehny, nimittäin lähdin lenkille talvella! Oon aina keksiny kaikenlaisia tekosyitä et miks talvella ei voi lenkkeillä; liian kylmä, liukasta jne. Pah, sitäpaitsi eilen oli niin upee ilma etten vaan voinu jäädä sisälle. Vetäsin sitte juoksuhousut jalkaan ja ah, olisin voinu juosta loputtomiin! En sitte kuitenkaan juossut, koska aurinko alko laskemaan ja rupes tuleen kylmä. :D Mutta oli ihan superhienoo ja oon ylpee itestäni ku lähdin; siinä lähdössähän se korkein kynnys ainaki mulla tuntuu olevan..
Tänään sama juttu, mutta nyt kävelin. Ku olin lähteny pihasta, naapurin mies tuli vastaan ja totes, että jaa, et säkään sitte ihan aina kameraa mukanas kanna. Aloin nauraa, että kylläpäs, on mulla nytki mukana, se pienempi vaan. Siks se kai ei näkyny kädessä niin hyvin. Järkkäriä ku en kauheesti viitti talvisin ulkoiluttaa, sitäpaitsi otin tämän, samoin kuin eilisenki lenkin, ihan liikunnan kannalta. Kameraa on kuitenki mun aikasempien kokemusten perusteella fiksu pitää mukana ja siihen se pieni on tosi kätevä. ;) Laatu ei tietenkään oo paras mahdollinen, mutta tarpeeks hyvä kumminkin.

Mutta joo, jos tälle viikolle sattuis vielä edes yks aurinkoinen päivä ni yritän sitte sillon saada jonkunlaista ns erikoispostausta tehtyä tänne. Ja nyt yritän keksiä jotain tekemistä huomiseks, ku on taas koulus kolme ja puol tuntia vapaata.

SARA < 3

Halusin vaa kertoo kaikille että mulla on maailman upein ja paras sisko. :)

< 3 PERFECT VAI MITÄ? POJAT KÄYKÄÄ KIMPPUUN VAAN!
LOVE YOU < 3

older stuff

Niinkun jotkut ehkä tietää, oon kiinnostunu kaikesta vanhasta ja vuosien mittaan mulle on kertyny jos jonkinnäköstä vanhemmanpuoleista tavaraa. Niin ajattelin nyt kuvata joitaki niistä tänne ja alkaa taas tekemään tällasia vähän erilaisempia juttuja ettei olis sitä samaa arjesta kertomista koko ajan.



Löysin tän viime talvena joltain kirpputorilta, kevensi kukkaroa kokonaisella eurolla. Huomasin vasta eilen et meillä on tällasia muitaki ja viel vanhempina.



Sain tän syksyllä mun isoisotädiltä, jolle se on varta vasten käsin tehty. On kuulemma ihan rahallistaki arvoo tuolla, mutta tunnearvo on mulle tässä tapauksessa paljon tärkeempi.



Tämä on myös kirpputorilta, tais olla toissakesältä. Tää on mun mielestä yks kiinnostavimmista näistä kaikista tavaroista noiden nimikirjaimien takia. Joku joskus vitsillä sano et se on Halpa Hallin muka-antiikkipeili ja hetkellisesti iteki jo ajattelin niin, mutta kyllä toi on ihan oikeesti vanha eikä mikään kopio. Harmittaa etten tiedä tosta mitään, mut oon kehitelly pahimpaan tarpeeseen sellasen tarinan että tää olis joku kihlajais- tai häälahja ja siihen olis kaiverrettu morsiamen nimikirjaimet. 8)



Ton sinikivisen sormuksen sain eilen, molemmat oon bongannu netistä. Huomasin niissä aika paljonki samankaltaisuuksia, ties vaikka olis jotain samaa sarjaa tms. Materiaaleista mulla ei toistaseks oo mitään tietoo, mutta en kyllä usko noiden olevan mitään arvometallia. Vanhoja kuitenkin.



Tästä mulla ei oo tottapuhuen mitään tietoo, jossain kaapissa se meillä on ollu iät ja ajat. Toi lipas tuskin on sen arvokkaampi, mutta noista rahoista en tiedä sanoo, vanhoja niistä ainaki on suurin osa. Toi etualalle tarkentunu kruunun muotonen juttu esimerkiks on 1800-luvulta.



Tän löysin Ruotsista yhdeltä parkkipaikalta, olisko siitä jotain neljä viis vuotta. Iästä tai materiaalista ei toistaseks tietoo.



Nämä on tuolta ylempänä näkyvästä lippaasta, ties mistä peräisin.



Tän ostin meidän autiotalokuvauksia varten yhdeltä kirppikseltä. Ei oo mikään älyn vanha kirja, mutta mun mielestä kuitenkin tosi kaunis!

Tässäpä näitä, nyt lähtee taas tauko näiden hankkimisessa. 8)

25.2.2014 Hiukan on nyt vierähtäny aikaa tän jutun tekemisestä ja kokoelmakin on kasvanut vähän, tässä siis pientä päivitystä.




Tämän ostin Kristiinankaupungista viime kesänä. Siellä oli joku vähän isomman luokan tapahtuma, jossa sai kierrellä ihmisten taloja ja pihoja. Siellä oli paljon pihakirpputoreja, jotka oli täynnä mielenkiintoisia ja vanhoja tavaroita. Yhdestä löysin tämän ja vanhoja, tosi siistejä ja isoja pinssejä, jotka näkyyki alla olevassa kuvassa. Hinta oli joitakin euroja, kun eihän nää mitenkään arvokasta tavaraa ole, mutta sitäkin erikoisempia. Tärkeitä ne on mulle senki takia, että ne muistuttaa koko siitä päivästä, joka oli koko kesän parhaimpia.


Tämä rubiinisormus kuuluu samaan kategoriaan kuin toisen kuvan kaulakoru, koska molemmat on samasta suvusta. Tämän sai mummu (jonka isän siskolta siis sain sen kaulakorun) yli 60 vuotta sitten muistaakseni kihloihin mennessään. Aina mummulassa kävin kattomassa tätä, kun se oli pienessä korurasiassa mummun yöpöydällä ja sitten yks kerta reilu vuosi sitten yllättäen sain sen omakseni.

Mä haluun tollasen nallukan näkösen tötterön

Tähän pariin viikkoon ei oo koeviikkoa, kovia pakkasia ja nuhaa kummempia kuulunu.
Ulos ei tarkene mennä, eikä näin kipeenä muutenkaan, mut sen verran kuitenki oon siellä käyny että noi parit kuvat kävin ottamas, eikä nekään kyllä mitään kauheen erikoisia oo. Huomasin muuten siinä samalla, että meidän talon katolta saa tähän mennes parhaimmat kuvat auringonlaskusta näin talviaikaan ku aurinko laskee aikasin ja äkkiä. (Toi viiminen kuva ei sitte oo siitä todiste) Tuolla jäisellä ja lumisella katolla taiteileminen ja viel korkeenpaikankammosena kameran kans ei siis oo mitään nopeeta puuhaa.
Mutta joo, meen tästä varmaanki kattomaan koulujuttuja ja illemmalla Water for elephants-leffan, nyt kun se meillä vielä on.