A Change is gonna come

Tähän yritin kirjottaa, mutta blogger tai mikä lie sinkoo tän kuvan ensimmäiseks ja sekottaa kaiken. En tajuu, mutta tässä siis Great Wide North! Serafine EXIT Nyt alkaa jo pikkuhiljaa menemään hermot totaallisesti tähän läppäriin. Mulla oli kokonaan uus juttu valmiina ja julkaistuna ku ajattelin viel lisätä parit kuvatekstit. Ja mitä tää kone tekee? Poistaa tekstin ja jättää ehkä kolmasosan kuvista. Ei voi olla totta, miten se sen teki? Ihan sama, viedään tää huomenna konelekurille ja katotaan saako tästä enää mitään. Ni nyt sitte yritän muistaa mitä kaikkee oikein kirjotin. Eli siis, mua on perjantaista asti väsyttäny ihan sairaasti. Lähettiin viikonlopuks Keuruulle, perjantai meni matkoihin ja lauantaina tehtiin Sebun kans pyörälenkki keskustaan, neljä tuntii saatiin siinä kulumaan ja ties kuinka monta kymmentä kilsaa auringonpaahteessa. Ku tultiin takasin, aloin jo olemaan aika kuitti mut illalla oli megakonsertti, jonne mulla oli liput ja menin sit sinne. Great Wide North ja Serafine soitti, GWN oli ihan tajuttoman hyvä eikä keikan venymisellä yli puolenyön ollu enää mitään väliä. Tultiin sieltä ja luin vielä yhteen saakka Tuntematonta sotilasta. Sen nyt olis oikeestaan vielä kestäny, mut sit havahduin kolmelta jäätävään ukkosmysrkyyn, ja samalla tavalla meni viime yöki. Siitä huolimatta oli kyllä mahtava viikonloppu ja kuukauden päästä meen sinne uudestaan, sillon pitäis kavereitaki näkyä enemmän joten sitä odotellessa! Oli siinä kyllä muutaki mutten enää taida alkaa miettimään sen kummemmin, enkä niinkään tarkistamaan onnistuiko noi mun kuvateksti-improvisaatiot.

Nää parin viikon takaiset kuvat oli unohtunu luonnoksiin ja eka aattelin etten laita näitä tänne koska mulla ei oo paljookaan kerrottavaa näistä. Mut menköön, teen tänne parhaillaan uutta kunnon juttua
ni kyllä nää tässä menee.

Ja keskellä virtaa joki

Tällanen ihme rotko tai syvänne alko ihan tien vierestä ja vaikkei tää nyt anna tarpeeks hyvää kuvaa niin oli ihan sairaan hieno paikka!

  Varaudu kököimpään tekstiin ikinä, jos edes luet tätä koska sekä mun pää että kurkku sattuu jäätävästi, syksy ilmeisesti päätti tulla jo nyt ja töihinki pitäis vielä mennä.
  Siispä, lähettiin torstaina Pohjanmaalle. Koska käytiin samana päivänä serkuilla, perjantaille ei ollu mitään suunnitelmia ja lähdin aamulla kiertelemään niitä teitä joilla en viime vuonna ajellu. Sara kiltisti kyllä lyttäs mun kotimaamatkailupainotteiset suunnitelmat jo ennen lomaa, mutta mikään ei oikeesti olis saanu mua olemaan menemättä, se on just hauskaa!
  Viime kerralla yritin ihan tahallaan sekottaa suuntavaistoni, mutten ihme kyllä onnistunu. Nyt niin kävi vaan melkein, vaikken missään vaiheessa kyllä kunnolla tienny missä oikein olin. Mut oli silti tosi kivaa, joku nuori mieski jutteli mulle mitä ei kovinkaan usein tapahdu. Yhteensä matkaa tuli sellaset 35-40km, mut liikunnat onki erikseen. Illalla tein viel parin tunnin lenkin ja tsekkasin samalla lähistön talot, mutta tyhjiä oli eikä mitään erityisen jänniä.
  Eilen käytiin iskän kans Hämeenkyrössä ja huomenna pitäis mennä uudestaan. Mut nyt lähden sinne töihin ja kurkkupastilleja hakemaan. Ääh, toivottavasti tää tästä paranee ettei mee koko viikko vaan sisällä. Tai no, ei se paljoo haittaa jos kelit pysyy tollasina.

Vihkiäiset

Toi epämääräinen möykky tossa sängyltä puoliks pudonneena säikäytti aluks kivasti.



  Latailin näitä kuvia tänne puol kahteen asti yöllä ja ku viiminen kuva oli latautunu, netti lakkas toimimasta. Kivakiva. Mut nyt sain nää tänne, monen epäonnistuneen yrityksen ja koneen sammutuksen jälkeen.
  Lähdettiin siis eilen kans Jennan kans valloittamaan sivukylät - tai niiden talonrähjät. Mun koko innostus siihen seutuun lähti päättäripäivästä, jolloin ajeltiin sielläpäin äitin kans ku käytiin moikkaamas sen kaveria. Kaks houkuttelevaa taloo löyty ja olihan sitte jo selvää että siellä olis niitä lisääki. Ja niitä lähdettiin sitten mopot alla metsästämään.
 
  Ekaks mentiin toiseen niistä taloista, jossa olin pari päivää aikasemmin iskän ja velipojan kans jo käyny. Ovet oli lukossa, mut sisälle näki hyvin. Joku vanha mies sitä oli joskus asuttanu ja lattialla lojuiki karvalakkeja ja muuta tavaraa. Oli kokonaisuudessaan ihan mukava autiotalo, ns. perinteinen riekaleisine verhoineen, mutta koska sisälle ei päässy niin kuitenki aika tylsä.

  Matka jatku syvemmälle korpeen ja sattumalta tuli vastaan kaheksannessa kuvassa näkyvä tönö, jonne pääsi jo sisällekin. Oli vanhoja purkkeja ja pulloja, mutta myös sorkkarautoja, tikapuut, kottikärryt ja muuta suht uuden näköstä työkalua ni kai joku oli ottanu haasteekseen kunnostaa se. Tai ainaki yrittäny ja luovuttanu sitten, koska se vaikutti aika toivottomalta tapaukselta. Että sekään ei siis vielä ollu tarpeeks jännä, koska se oli suurimmilta osin tyhjä.
 
  Jatkettiin vielä sitte eteenpäin ja lopulta satuttiin ison ja vanhan ladon kohdalle, jonka takaa pilkotti iso talo. Päätettiin mennä vielä sinne, vaikkei oltu varmoja, onko se edes autio. Mutta olihan se ja ihan sairaan hieno! Koko pihassa oli yhteensä 5 rakennusta, joista yks oli romahtanu ja kaks oli ollu asuinrakennuksia. Toinen niistä oli selkeesti vanhempi ja paljon pienempi, ja kun oviki oli selällään auki niin suunnattiin ekaks sinne.
  Koko talossa oli oikeestaan vaan kaks huonetta. Toisessa oli sängyn ja hellan lisäks pelkkiä lankakeräsäkkejä, mut toinen oli paljon kiinnostavampi. Siellä oli sekä sänky että sohva täynnä laatikoita, jotka puolestaan oli täynnä kirjeitä, kirjoja, kuvia ja kutsuja vihkiäisiin. Niitä ei varmaan koskaan lähetetty, koska niitä oli siellä kymmeniä, ellei satoja.

  Jätettiin viimiseks se isoin rakennus. Ovet oli siinäki auki ja sisällä huonekaluja ja muuta perus talotavaraa. Yläkerta oli joskus romahtanu keittiön päälle ja oli kyllä aika hurjan näkönen. Muutenki oli aina välis vähä turhanki jännää, sillonki ku oltiin olohuonees ja ovet lensi yhtäkkiä kiinni. Kävin kattomas ja kuvittelin oviaukolle vähintään jonku miehen kirveen kans, mut tuuli ne ovet oli kiinni lyöny. :D

  Oli sairaan jännä päivä kyllä ja oli niin siistiä päästä vihdoinki sisälle ihan kunnon autiotaloon. Ainaki jälkeenpäin tuntuu siltä, koska oikeesti aina välillä mulle tuli sellanen fiilis että nyt pitäis päästä ulos ja äkkiä. :D Jotain tossa touhussa kuitenki oli sellasta, et huomenna lähden Pohjanmaalle katsastamaan tarjonnan.

  Se tähän loppuun pitää kuitenki vielä mainita, et ku tultiin tänään uimasta ja ajettiin sitä tietä takasintulles mitä me eilen ajeltiin ja nähtiin ne talot jotka eilen tsekattiin, niin pienenä järkytyksenä näin että se talo, johon mentiin toiseks (se talo kaheksannessa kuvassa) oli puoliks romahtanu ja päätyseinästäki puuttu puolet. Eka ajattelin että kai siellä joku oikeesti jotain remontoi mut sit jo näin että kyllä se oli ihan omia aikojaan sortunu. Tuumailin vaan, että mitä jos oltais just sillon oltu siellä.

  Ja taas tuli näin kauheesti tekstiä, huhhuh.