Toi Vaasan reitti ei oo koskaan ollut hyväksi mun autiotaloaddiktiolle ja nyt sitte vihdoin ja viimein pääsin tarkistamaan kaks kaikkein pahimman pakkomielteen kohteena ollutta taloa.
Ensimmäiseen pitäjään pääsi helposti, koska ovet oli auki, mitä nyt kohtuullisen iso muurahaispesä piti ylittää oviaukolla. Huoneet oli tyhjillään, yhdessä oli vanha tuoli nurin ja toisessa iso, hieno scifi-sohva. Kolmannessa oli pelkkä lamppu katossa ja muurahaispesä sielläkin seinän vieressä, mutta oviaukko oli ansoitettu hämähäkinseitillä. Sitä ei kuvasta näe, mutta oli tosi hurjan näkönen. Hämähäkit oli lahjakkaasti vallannut melko lailla muutenkin koko mörskän ja koska viidakkoveitsi jäi kotiin, en lähteny kauheesti sinne seikkailemaan. Asiaa ei auttanut vielä hauras ja paperinen lattia, joka ei kestänyt kävelemistä.
Toinen talo oli se, jota oon vuosikaudet kyylänny ja aina on ottanu armottomasti päähän kun ollaan menty siitä ohi. Olin kuitenki koko ajan arvellut, että se olis lukossa ja nyt ku siihen sitten pysähdyttiin, se tuli nopeasti todettua. Vaan mitäpä siitä, ikkunasta pääsi yhtä lailla kätevästi sisään (kun ketään ei ollut näköpiirissä) ja täytyy sanoo, että melkeinpä oli tämä tapaus kaiken tän odottelun arvoista.
Olohuone paljastui nopeasti kohtuullisen vaaralliseks tuttavuudeks ja saatiin koko touhuun pientä extremen makua kun ujuttauduttiin varovasti selkä seinää vasten huoneesta toiseen ja toivottiin, että lattia olis reunoistaan vielä tarpeeks vahva. Ei siis toivoakaan, että oltais jätetty ne tutkimatta.
Ekassa huoneessa oli paljon tuoleja ja jääkaapissa supersiistit parturivehkeet ja kirjekuoressa vanhoja todistuksia, kirjeitä ja muita papereita 1920-luvulta lähtien. Keittiössä oli astioita, avaimia, vanha piipunraato ja muuta kiinnostavaa pikkusälää. Täytyy rehellisesti sanoa, että niin olis mieli tehny napata joitakin niistä mukaan, mutta siinä menis samalla pilaamaan koko jutun idean. Eikä varastaminen muutenkaan oo koskaan ollu se mun juttu, vaikka tässä puuhassa helposti törmääkin kaikkeen mielenkiintoiseen.
Yläkerrassa oli kuulemma vanha rukki ja jotain vähän isomman kokoluokan tavaroita, mutta koska joku naapuri kuulemma ehti meitä siellä jo ihmetellä, näin parhaaks hypätä muiden perässä ikkunasta pihalle ja jättää jotain seuraavaanki kertaan. Mutta vaikka joku oliski tullu siihen kyselemään niin pahimmat epäilykset kai olis välttäny jo sillä, ettei meillä ollu sorkkarautaa, spraymaaleja tai muuta vastaavaa mukana, pelkät kamerat vaan.
Sopii silti ihmetellä, miten joku voi olettaa aarteidensa tai ylipäätään minkään olevan turvassa kun torppaan pääsee kuka vaan, ei lukko ovessa estä ketään ku ikkuna on vieressä ja siitä pääsee jos vaan haluaa. Totta kai sit siinä tapauksessa jättäis menemättä, jos erikseen kiellettäis tai ilman voimakeinoja ei pääsis etenemään, jonkun kodistahan siinä on kuitenki kysymys vaikka kaikki oltaiski hylätty aikoja sitten.
Mutta huvinsa kullakin, tätä harrastusta jatkan niin kauan kun kohteita ja hermoja sekä 'työrauhaa' riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti